Miksi jokaisen motoristin tulisi kiinnittää huomiota pirunkelloon

Morjensta kaikille moottoripyörähirmuille! Nyt pistetään puksiin ja puhutaan aiheesta, joka jakaa porukan kahtia kuin vaskitsan kusi: pirunkello. Ei ole mitään syytä kiillottaa tätä sen kummempaa kuin mikä se on – pieni, helkkari vieköön, kaulakoru jonka sanotaan tuovan suojaa moottoripyöräilijälle. Niin, miksi ihmeessä jokaisen motoristin kannattaisi kääntyä tämmöisen tsingelin puoleen? Sillon kai syynsä, ja niitäpä alan nyt käymään läpi, koska mitäpä sitä muuta tekemään.

Ensinnäkin, me eletään maailmassa, missä uskomukset ja symboliikka on kaikilla tavalla sen verran syvällä, että mennään vaikka karhukeittoon ellei muuten. "Pirunkello – Motoristin suojakello" on vanhan kansan uskomusten mukaan pitänyt pirut loitolla ja suojannut kulkijaa. Kuulostaa hullulta, eikö vaan? No joo, naurahdin ensimmäisen kerran kun kuulin siitä, mutta perhana, kun siinä on järkeä enemmän kuin ensi vilkaisulla tulisi ajatelleeksikaan.

Aluksi täytyy muistaa, että moottoripyöräily ei ole pelkkä liikkumistapa vaan elämäntapa. Jokainen matka on oma seikkailunsa, ja joskus siellä teillä pitkin Suomea tullen näyttää siltä kuin olisi yhdellä paskalla kortilla koko pakka. Pirunkellossa on jotain vitun kammottavaa vetovoimaa, joka pysäyttää ja laittaa miettimään omaa matkaansa. Se on kuin oma henkilökohtainen suojelijasi siinä ventovieraassa liikennevyöryssä, ja vaikka en suoraan väitä, että tuo puikula suojelisi konkreettisesti, niin jos se vähän tuo rauhaa ja itseluottamusta, niin kannattaa se ainakin kokeilla.

Pitää kuitenkin muistaa, ettei tämmöinen pirunkello ole mikään taikalaite. Eihän siitä ole varsinaisesti suojaamaan konkreettisilta onnettomuuksilta tai tarjoamaan mitään yliluonnollista voimaa härmäläisille. Että älkää luulko, että voitte rällätä kuin mieli tekisi ilman huolta huomisesta, kunhan pirunkello roikkuu kaulassa. Ei hemmetissä. Turva-asut, kypärät ja varovaisuus on edelleen ykkösprioriteetti, ei mikään mytologinen voima. Mutta joskus me emme kaipaa muuta kuin pientä symbolia kannustamaan itseämme luottamaan omiin taitoihimme ja päätöksiimme.

Nyt päästään siihen mihin kaltaiseni jantteri tähdäten; jokaisella motoristilla on omat syynsä pitää tiettyjä esineitä mukanaan – voisi yhtä hyvin olla pieni arabialaishenkinen lamppu kuin tää suomalainen pirunkello. Valittavana ovat esimerkiksi musta, sininen, ja punainen väri tuomaan lisämaustetta matkoille. Elämä on joskus väriskaalan laajuista ja miksei siis moottoripyöräilijän matkakaverin voisi samaten olla? Näitä värejä pidetään yhä symbolisina, ja kai niihin joku voi olla siellä ukkosmyrskyssä yhteydessä.

Eikä pidä unohtaa, että "Pirunkello – Motoristin suojakello" just myös ulkoasultaan on siisti kuin sika pienenä – yksinkertainen mutta tehokas. Se kun iskee kaulalle, se tuo olotilan, jota meikäläinen kutsuu rauhaksi. Jos tunnet, että kello ei sovi länkkärimenoosi, niin muista, että toisten ulkonäkö on aina ruusunpunainen. Käy tsekkaamassa pirunkello täältä.

Loppukaneetti tähän koko hässäkkään on se, että kun hyppäät pyörän selkään, ajattele pirunkelloa enemmän merkityksellisenä, symbolisena muistutuksena kaikista niistä asioista, mitkä tekee moottoripyöräilystä sielun täyttämää. Se kertoo rohkeudesta, uskalluksesta ja vapaudesta, siitä miten me ajamme, ei vain fyysisessä vaan myös henkisessä mielessä. Onko se sitten myönnytys pelleilyyn vai aito osa moottoripyöräilykokemusta? Se on puhtaasti kiinni kuskista.

Laitan tähän vielä linkin kaiken tämän moottoripyöräilyn taikamaailmaan: Hellulandia. Lisää sieltä opittavissa, tarinoitakin kerrottavissa, mutta jokaisen on löydettävä oma polkunsa. Älä anna kenenkään sanoa mikä on oikea tapa ajella ja pitää asiat läheisinä – sinä päätät mitkä symbolit ja esineet tekevät kokemuksesta juuri sellaisen kuin haluat sen olevan.

Moikat ja tiet turvallisena, ja pysy kasassa siellä tien päällä. Jos se pirunkello ei mitään muuta, niin ainakin se hiljaa muistuttaa oman matkan merkityksestä, ja sehän tässä elämässä lienee tärkeintä.